Käykö sinulle koskaan niin, että vilpittömistä aikomuksistasi huolimatta huomaat (työ)päivän päätyttyä osallistuneesi tuntikausien kiivaaseen keskusteluun Facebookin Konmari-ryhmässä tai löydät itsesi katsomasta lasittunein silmin hamsterivideoita Youtubessa?
Tämä on tapahtunut minulle niin usein, että olen antanut ilmiölle nimen: slippery slope- mieli (suom. liukas mäki). Termi ”slippery slope” tulee retoriikasta ja logiikasta, jossa sillä viitataan (virheelliseen) päättelyketjuun, joka menee suurin piirtein näin: Pieni viaton tapahtuma johtaa väistämättä isoon negatiiviseen lopputulokseen. Kun istahdat pulkkaan liukkaan mäen huipulla ja otat vauhtia, pääset mäestä pois vasta kun olet laskenut koko mäen – et puolivälissä mäkeä.
Slippery slope -teoria kuvaa mielestäni ihmismielen toimintaa aika osuvasti. Jos aloitan päivän slippery slope -aktiviteetilla, 94.5% todennäköisyydellä päivästä tulee pannukakku. Riski joutua slippery slope -loukkuun lienee myös suurempi niillä jotka tekevät töitä kotoa, kun taas työpaikalla päivän raamit tulevat ulkopuolelta.
Omaa toimintaa seuratessani olen huomannut, että on tiettyjä aktiviteetteja, joihin ryhtyminen heti aamusta johtaa suurella todennäköisyydellä siihen, etten saa sinä päivänä paljonkaan aikaan. Jos onnistun uskottelemaan itselleni, että on ihan vaaratonta ennen töiden aloittamista lukea hetki Trumpin viimeisimmistä toilauksista tai pelata Mahjongia ”ihan vain viisi minuuttia”, olen jo kovaa vauhtia kiitämässä alas mäkeä.
Alla on taulukko slippery slope ja ei-slippery-slope -aktiviteeteista.
| Slippery slope -aktiviteetit | Ei slippery slope -aktiviteetit |
| Uutisten lukeminen netistä Mahjongin pelaaminen Kirjojen lukeminen (sekä e-kirjat että oikeat) Sängyllä loikoilu ilman että ajattelee mitään erityistä Facebook, Instagram, Twitter, Youtube Sote-uudistuksen pohtiminen |
Excel Meditaatio-harjoitukset Siivoaminen Ohjelmoinnin opettelu Yleensä kaikki tehtävälistalla olevat tehtävät |
Slippery slope -aktiviteeteille on yhteistä se, että ne ovat melko päämäärättömiä eivätkä vaadi paljon aivokapasiteettia. Netissä ja somessa samoillessa yksi asia johtaa toiseen. Monimutkaisia Excel-operaatioita suorittaessa on sen sijaan pakko keskittyä tehtävään, puhumattakaan ohjelmoinnin opettelusta.
Sen sijaan luulen, että esim. tenttikirjan lukeminen lähellä tenttiä ei olisi slippery slope -aktiviteetti, koska sillä on selkeä päämäärä. Teoria näyttää pitävän paikkansa myös vapaa-ajan ajankäytön suhteen – jos töiden loputtua pelaan heti ensimmäiseksi Mahjongia tai käyn Facebookissa, jäävät tiskit mystisesti tiskaamatta.
Voin siis pelastaa oman työpäiväni jo aamulla välttämällä huolellisesti slippery slope -aktiviteetteja.
No onpas kiva saada termi sille, mitä yleensä kutsun haahuiluksi. Ehkä asian saa paremmin hallintaan, kun sille on näin selkeä kuvaus.
Haahuilukin on kyllä aika hyvä termi. 😀